Kunnat tarjoavat 440 miljoonaa ruoka-annosta vuodessa.  Vuonna 2008 jokainen suomalainen söi keskimäärin 153 ammattikeittiöiden eli kahviloiden, ravintoloiden, henkilöstöravintoloiden ja julkisten keittiöiden valmistamaa ateriaa. Kuntien luottamushenkilöt päättävät, mistä raaka-aineista julkisin varoin kunnissa tarjottava ruoka on valmistettu.

Taloudellisen taantuman kohdatessa tuntuu helpolta ryhtyä säästämään ensimmäiseksi koululaisten ja henkilöstön lautasilta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että lähiruoan suosiminen on investointi kunnan ja seudun elinvoimaisuuteen, ruokapalveluiden laatuun ja asukkaiden hyvinvointiin, todetaan Kuntaliitosta.

Kaikki suomalaiset ovat jossain elämänsä vaiheessa julkisen ruokapalvelun asiakkaita.
Moni työikäinen suomalainen syö päivän ainoan lämpimän aterian työpaikalla. Siksi joukkoruokailun kansanterveydellinen merkitys on suuri. Myös ruokakulttuurin siirtäminen sukupolvelta toiselle ja ruokakasvatus ovat tärkeä osa julkista ruokapalvelua.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on kuitenkin varsin haasteellista, jos lautaselliseen ruokaa, jonka tulee täyttää kaikki ravitsemuksellisuus-, terveys- ja kasvatustavoitteet, maku ja muu laatu, on käytettävissä vain muutamia kymmeniä senttejä.

Julkinen ruokapalvelu voi tarjota lähiruokaa kuntalaiselle

Pienet ja keskisuuret elintarvikeyritykset ja julkinen sektori voivat tehdä keittiöiden välistä yhteistyötä. Julkisissa hankinnoissa alueen talouden ja työllisyyden korostaminen ei ole kuitenkaan sallittua.

Hankintalainsäädännön vastaista ei sen sijaan ole toimitusketjun lyhyyteen liittyvien kriteerien huomioiminen silloin, kun toimitusketjulla on vaikutusta elintarvikehankintojen laatuun ja ympäristövaikutuksiin.

Usein on perusteltua ostaa elintarvikkeita läheltä, jotta asiakas saa tuoretta ja turvallista ruokaa päivittäin. Lähiruoan käytöllä tavoitellaan myös järkevää ja läpinäkyvää elintarvikeketjua. Paikallisen maatalous- ja elintarviketuotannon jatkuminen sekä kehittyminen vaikuttavat laajasti kaikkiin suomalaisiin.

Jopa pohjoisissa kasvuolosuhteissa kunnallisten keittiöiden lähiruoan käyttöaste voi olla yli 50 prosenttia.

Lähiruoan suosimisessa on kysymys tahdosta ja halusta kehittää toimivat mallit ja ratkaisut. Kehittäminen lähtee päättäjien, ruokapalvelusta vastaavien, yrittäjien ja asiakkaiden vuoropuhelusta.

Kotimaisen elintarviketuotannon omavaraisuus ja elintarvikkeiden huoltovarmuus nousivat esiin myös valtioneuvoston toukokuussa hyväksymässä maaseutupoliittisessa selonteossa.

Suomalaiset haluavat syödä turvallisesti ja edullisesti

Lähiruoan ei tarvitse olla peräisin kotikunnasta tai -maakunnasta. Sen sijaan lähiruoan periaatteena on tuoreus, turvallisuus, joustavuus sekä tarpeeseen perustuva oikea määrä ja laatu.

Lähiruokaa ovat vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat, sienet, leipä, viljatuotteet, kala ja liha sekä kansallisesti ajatellen myös maito, jalostetut lihatuotteet ja muut kotimaiset elintarvikkeet.

Ruoan tuottaminen ja sen käyttäminen mahdollisimman lähellä tukee koko Suomen hyvinvointia.
Kuluttajien vaatimukset ja toiveet ruoan suhteen liittyvät mm. hintaan, turvallisuuteen, tuotantotapaan, jäljitettävyyteen ja alkuperään.

Kuluttajat haluavat entistä useammin tietää, mistä tuote on peräisin. Lähiruoka-ajatteluun liittyy myös lisääntynyt tuotetietous. Suomalaiset haluavat tietää, mikä on ruoan alkuperämaa ja mistä raaka-aineista ruoka on valmistettu.